Eduskunta on siirtymässä kesätauolle, mutta kesä saa edelleen odottaa. Eduskunnassa tulee edelleen käsittelyyn tärkeitä asioita kuten rajalaki, puolustussopimus Yhdysvaltojen kanssa sekä muita lakihankkeita, joiden käsittely on venynyt.
Länsi-Uusimaa on todellinen kesäseutu. Asukaslukumme moninkertaistuu kesäisin, mikä tuo vilinää ja vilskettä seudullemme. Valtakunnan politiikassa käsitellään monia meidän seudullemmekin tärkeitä vaikutuksia. Valtakunnallisesti eduskunnassa pyritään löytämään ratkaisuja taloushuoliin, mietitään miten sote-palvelut saadaan toimimaan. Yksi keskeinen huoli liittyy juuri talouteen. Fakta on se, että koko 2020-luku tulee olemaan talouden sopeuttamisen aikaa, jolloin monin eri tavoin pyritään miettimään, miten ja millä keinoin kasvua saataisiin aikaan. Itse olen ihmetellyt sitä, että moni oppositiopuolue toivoo, että rahaa ohjattaisiin eri hankkeisiin. Ongelmana on se, että taloustilanne on sen verran heikko, että ylimääräisiä varoja ei ole.
Mutta vaikka elämme taloudellisesti haastavia aikoja, pitäisi pystyä luomaan toivoa ja uskoa paremmasta. Se on tärkeää politiikassa. Itse toivonkin, että talouskeskustelussa pääsisimme enemmän keskustelemaan siitä, miksi Suomeen ei haluta investoida ja miksi yritykset eivät halua kehittyä. Meidän iso pullonkaula taloudessamme liittyy juuri siihen, että pienet ja keskisuuret yritykset eivät lähde kasvamaan samalla tapaa kuin esimerkiksi muualla Pohjoismaissa.
Miten tämä huoli liittyy Länsi-Uudellemaalle? Monellakin tapaa. Seutumme ikärakenne ja aleneva väestöpohja vaikuttavat siihen, että seutumme muuttuu, mikäli me emme saa lisää työpaikkoja tai muuttovirtoja tarpeeksi ylös.
Mielestäni seudulla tulisikin kuntien edustajien yhdessä istua alas pohtimaan, mitä voisimme tehdä, jotta seutumme elinvoimaisuus kasvaisi? Itse näen, että meidän pitäisi miettiä tarkoin, mikä on se yhteinen kehitys, jota me tavoittelemme.
Itse ajattelen näin, että vahvuutenamme ovat syväsatamat, pk-seudun läheisyys, luontomme, mutta myös vahva teollisuushistoria. Nyt meidän tulisi päättää, mitä me teemme, jotta me seutuna emme jää varjoon. Itse näen, että voimme saada oman osamme Uudenmaan kasvusta, mutta se edellyttää seuraavaa – lisää yrittäjyyttä, paremmat yhteydet ja vahvempaa vaikuttamista ja brändityötä.
Minä ajattelen, että meidän seutuna tulisi yhteisesti muodostaa oma edunvalvontajoukko edistämään kantatie 51:n, valtatie 25:n ja rantaradan kehittämistä. Meidän tulisi vaikuttaa siihen, että Lohjan ja Salon välistä rataosuutta Länsiradan varrella ei toteuteta ennen kuin rantaradan kehitystyö on valmis. Rantarataa kehitetään nyt hallitukselta saadun 80 miljoonan euron avulla siten, että vuonna 2030 meillä voi olla toimiva lähijunaliikenne Hangon ja Helsingin välillä. Me emme kuitenkaan saa vaarantaa meidän kaukojunayhteyksiämme Turun ja Helsingin välillä, jotka kulkevat Karjaan kautta.
Yrittäjyyttä ja lisää työpaikkoja tarvitsemme myös. On todettava, että ihmisten suurin syy muutolle on juuri työpaikat ja perhetilanne. Siksi meidän on yhdessä mietittävä, miten houkuttelemme yrityksiä seudullemme. Tämä on tehtävä muut seudun erityispiirteet ja vahvuudet huomioiden.
Keskeisintä on se, että meidän itse tulee tahtoa toivottua muutosta. Se edellyttää uusia avauksia. Itse olen tuonut esiin eduskunnassa sen, että voisimmeko yhdessä valtion kanssa tehdä sopimuksen siitä, miten seutuamme kehitetään. Tällainen tehdään joka hallituskausi pk-seudun kanssa. Meidän pitäisi päästä kiinni tällaiseen tapaan kehittää seutuamme, jotta me emme jää ulkopuolelle. Toivon, että tähän seudullamme tartuttaisiin.
Seutumme muuttuu ja nyt meidän on yhteisesti vaikutettava siihen, että mihin suuntaan. Meidän itse tulee olla aktiivisia eikä jäädä sivusta seuraamaan, kun maailma muuttuu.
Henrik Wickström
Kansanedustaja, RKP
Inkoo