Menneillään olevan kuntavaalikampanjan aikana on moni puolue nimennyt kyseiset vaalit koulutusvaaleiksi. Tämä pitää osittain paikkansa, mikäli hallituksen ajama SOTE- ja maakuntauudistus toteutuvat. Nämä uudistukset vaikuttavat suuresti kunnan tehtäviin ja ne tulevat erityisesti nostamaan esiin koulutuksen merkityksen kuntien lakisääteisten tehtävien joukosta.

Lasten ja nuorten tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeätä, että me pystymme tarjoamaan laadukkaan varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen, jotka antavat hyvät eväät tulevaisuutta varten. Näiden koulutustasojen tehtävänä on antaa nuorille avaimet omien unelmiensa täyttämistä varten.

Inkoo on muihin Uudenmaan kuntiin verrattuna pienehkö kunta, jolla ei itse ole mahdollisuuksia tarjota jatkokoulutuspaikkoja heti peruskoulun jälkeen. Sen vuoksi moni inkoolainen nuori käy opiskelemassa esim. Lohjalla, Raaseporissa, Kirkkonummella tai pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa oppilaitoksessa, jossa toisen asteen tutkinnon voi suorittaa.

On hyvin tärkeätä, että me myös kuntana pystymme varmistamaan, että meidän nuoret voivat peruskoulun jälkeen suorittaa jatko-opintoja Inkoosta käsin. On tärkeätä, että keskustelemme tästä aiheesta, sillä peruskoulun jälkeisen koulutuksen suorittaminen on hyvin tärkeätä työelämää silmällä pitäen. Samalla tämä ennaltaehkäisee nuorten syrjäytymistä.

Tässä kysymyksessä kuntien on myös aktivoiduttava. Inkoon näkökulmasta yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme on varmistaa toimivat joukkoliikenneyhteydet eri oppilaitoksiin. Viime vuosina joukkoliikenneyhteyksien trendi on ollut negatiivinen ja syksyä kohti meillä on ratkottavana haasteita koskien etenkin bussiyhteyksiemme jatkuvuutta. Tämän asian suhteen on jo tehty paljon töitä ja niin on myös jatkossakin tehtävä.

Koskien yleisesti Inkoon suhtautumista nuorten työllistämiseen on mielestäni vielä parannettavaa. On ollut hienoa nähdä, miten etsivä nuorisotyö kunnassa on pystynyt tukemaan nuoria arjessaan. On toivottavaa, että tämä palvelu saa jatkoa ja että Inkooseen saataisiin myös nuorten työpajatoimintaa. Kunta voisi lisäksi laajentaa harjoittelupaikkojen tarjontaa nuorille ja samalla taata riittävästi kesätyöpaikkoja, jotta nuoret saisivat tärkeätä työkokemusta.

Kunnalla on myös oltava siis oma agenda koskien nuorten jatkokoulutusta ja työllistymistä. Tämä on ennen kaikkea kunnan mutta etenkin myös nuorten etu. Meidän on kunnissa ymmärrettävä se tosiasia, että ennaltaehkäisevät toimenpiteet varhaisessa vaiheessa ovat pitkällä tähtäimellä kannattavin ratkaisu.