Kuluneen kevättalven aikana on ollut järkyttävää seurata uutisointia koskien vanhusten huollon tilaa Suomessa. Jatkuvat hoidon laiminlyönnit kyseisessä hoitoyksikössä ovat surullista luettavaa eivätkä missään nimessä hyväksyttäviä.
Näiden ikävien tapahtumasarjojen yhteydessä on julkiseen keskusteluun noussut myös vanhustenhuollon yleinen taso ympäri Suomea. Lainsäädäntö määrittelee kyllä päälinjat koskien vanhustenhuoltoa, mutta on ikävä todeta, että palveluntuottajien laajassa kirjossa löytyy suuria eroavaisuuksia.
Olen tällä hetkellä Suomen nuorin kunnanhallituksen puheenjohtaja. Nuorena poliitikkona pidän äärettömän tärkeänä sitä, että vanhustenhuolto hoidetaan mallikkaasti ja kunniakkaasti, ja että jokainen vanhus saa tarvitsemansa hoivan.
Hoitotyöntekijöiden edustajat ovat huolissaan henkilöstömitoituksista ja he pitävät viimepäivien uutisia vain jäävuoren huippuna. Oikea henkilöstömitoitus on yksi tärkeimmistä asioista vanhustenhuollon laadun takaamiseksi. Tässä samassa yhteydessä on syytä nostaa esille henkilökunnan työhyvinvointi ja työssä jaksaminen. Hälytysmerkit koskien vanhustenhuollon haasteita ovat siis olleet jo kauan esillä.
Vanhustenhuollossa löytyy monta toimijaa, jotka ovat avainasemassa. Vanhustenhuollon palveluita tuottavat niin julkinen sektori kuin yksityisen sektorinkin toimijat. Tärkeintä on, että ikäihmiset saavat laadukasta vanhustenhuoltoa kaikilta toimijoilta, joiden tehtävänä on taata turvallinen arki. Tämän tulisi myös olla jokaisen toimijan pääperiaate.
Julkiseen keskusteluun on noussut valvonta ja sen toimivuus. Valvonnasta ja sen toimivuudesta on hyvä keskustella. Koen vanhusasiavaltuutetun viran perustamisen aiheellisena, perusteltuna ja tärkeänä. Viran perustaminen tukisi sitä päämäärää, että jokainen vanhus saa hyvää hoitoa.
Mielestäni vanhustenhuollossa on juuri tärkeätä keskustella vanhusten saamasta hoidosta ja vanhusten hyvinvoinnista. Vanhusten hyvinvoinnilla ei saa käydä missään tapauksessa kauppaa. Kaikilla tulee olla oikeus arvokkaaseen ja turvalliseen vanhuuteen.