Hallitusneuvottelut alkavat huomenna. Tunnusteluvaihe oli monivaiheinen ja se herätti ja herättää keskustelua puolueemme sisällä. Ymmärrettävästi.
”Jouduit heti syvään päätyyn”, totesi minulle eräs toisen puolueen edustajakollega RKP:n tilanteesta. Uutena kansanedustajana aloitus ei ole ollut helpoin, mutta olin varautunut tähän. Olen ollut kuntapolitiikassa yli 10 vuotta ja nähnyt nuoresta iästäni huolimatta monia vaikeitakin tilanteita. Edellinen viikko on kuitenkin ollut minulle henkilökohtaisesti vaikea, koska olen joutunut punnitsemaan, toiminko tässä kohtaa itseni, puolueeni vai Suomen parhaaksi. Ratkaisuni tukea hallitusneuvotteluiden aloittamista liittyy kahteen jälkimmäiseen.
RKP on arvoliberaali sivistysporvarillinen puolue. Se ei ole muuttunut miksikään näiden päivien aikana. Päinvastoin. Tämä aate on meillä eduskuntaryhmässä kirkastunut enemmän.
Media maalaili meistä ratkaisijaa tunnusteluvaiheessa, mutta mielikuva on väärä. Hallitustunnustelija oli Petteri Orpo ja hän päätti, kenet hän kutsuu neuvotteluihin. RKP ei ole voinut valita sinipunaa, vaikka osa niin on väittänytkin.
RKP on linjannut, että me emme tee perussuomalaista politiikkaa. Tämä lupaus pysyy edelleen ja sitä koetellaan lähiviikkoina. Nyt Suomen kaksi suurinta puoluetta ovat mukana neuvottelemassa RKP:n ja KD:n kanssa.
Kyseessä on siis neuvottelut, ei hallitus, vaikka moni lehti heittelee ilmoille jo ministeriveikkauksia. Suomen poliittinen kenttä on muuttunut ja se vaikuttaa myös neuvottelutilanteeseen. RKP ei myy eikä saa myydä arvojaan ja menemme neuvotteluihin vakavissamme omia tavoitteitamme puolustaen. Yhteensovittamista tulee riittämään ja helppoa se ei tule olemaan. Itse koen, kuten moni edustajistammekin on todennut, että toisenlainen pohja olisi ollut helpompi. Nyt näin ei käynyt ja siksi neuvottelemme ja katsomme, minne menemme. Vielä ei RKP ole kenenkään kanssa hallituksessa. Jos olisimme nyt sanoneet ei, olisi sillä myös ollut vaikutuksia. Osa puolueista on linjannut itsensä oppositioon. Politiikassa tiedämme kuitenkin, että mitä vain voi tapahtua.
Minä kuvailen tätä prosessia maratonina. Politiikkahan on kestävyyslaji. En ole ikinä juossut maratonia ja pisin lenkki, jonka olen juossut, on 36 km. Minulle eräs valmentaja on todennut, että ”36 kilometrin jälkeen alkaa vasta maraton oikein toden teolla”. Sama pätee tässä. Hallituksen muodostamisessa olemme vasta maratonin alkuvaiheessa, ”5 kilometrin kohdalla”. Matkaa on siis vielä ja loppuun asti pitäisi jaksaa. Kestävyyslajit ovat vaativia ja joskus on keskeytettävä. Myös RKP:n pitää olla valmis siihen, mikäli kokonaisuus ei ole RKP:n hyväksyttävissä.
Ymmärrettävästi tämä tilanne herättää keskustelua RKP:n sisällä. Toivon avointa keskustelua aiheesta, mutta haluan muistuttaa, että kukaan RKP:stä ei ole syyllinen poliittiseen asetelmaan. Vaalit käytiin ja kansa on puhunut. Sitä meidän tulee kunnioittaa. Moni toivoo Perussuomalaisia kantamaan vastuuta. Oppositiossa on helppo olla ja kasvattaa kannatusta. Kuten aiemmin totesin, niin nyt neuvottelemme ja katsomme, tuleeko tästä toimiva kokonaisuus vai ei.
Asiaa tullaan varmaan puimaan tulevan viikonlopun puoluevaltuustossa, mikä on mielestäni hyvä. Toivon kuitenkin, että teemme tätä yhdessä. Nyt jos koskaan yhteistyömme puolueen sisällä punnitaan.
RKP:llä on edelleen vahva asema neuvotteluissa, mikä on poikkeuksellista. Valta tuo vastuuta. Sitä pitää myös käyttää järkevästi. On turha polttaa siltoja joka suntaan heti. Pikavoitot ovat helppoja politiikassa, mutta niillä ei pitkälle pötki, varsinkaan suhteellisen pienenä puolueena. Meille tärkeitä asioita, kuten demokratiaa, vapautta ja maamme kaksikielisyyttä puolustetaan hallituksen sisältä paremmin, kuin oppositiossa. Sen osoitti hallituskausi 2015-2019.
Nyt vasta neuvottelemme. Mitään ei olla vielä päätetty. Itse valmistaudun täysillä neuvotteluihin. Lupaan tehdä parhaani hyvinvoivan, avoimen ja elinvoimaisen Suomen puolesta.