Jos minun on mainittava yksi asia, josta saan kansanedustajana eniten palautetta, liittyy se sosiaali- ja terveyspalveluihin. Alkuvuodesta uudet hyvinvointialueet ottivat vastuun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Uudet hyvinvointialueet kamppailevat kuitenkin alijäämäisten budjettien kanssa. Se on johtanut suurten leikkauslistojen esittelyyn eri puolilla Suomea.
Tässä kohtaa on todettava, että uudistus ei kokonaisuudessaan onnistunut. Hyvinvointialueet saivat aluksi liian vajaan rahoituksen. Hyvinvointialueiden rahoitusmekanismi on todella kankea ja rahoitus ei aina kohdennu oikeudenmukaisesti. Suurin huoleni liityy siihen, että rahoitus ei tarpeeksi kannusta hyvinvointialueita panostamaan ennaltaehkäisyyn ja perusterveydenhuoltoon. Myös kuntia tulisi kannustaa panostamaan terveyden edistämiseen. Kuntienkin rahoituksessa on vajetta ja kuntien valtionosuuksiin on tulossa 400 miljoonan euron yllätysleikkaus, josta tiedotettiin vasta reilu viikko sitten. Tätä hallitus onneksi lykkäsi, mutta ongelma ei ole poistunut. Rahoitusjärjestelmää tuleekin päivittää perinpohjaisesti. Rahoitus luo kuitenkin pohjan palveluille.
Sote-sektorin haasteet ovat moninaiset. Suurin haaste liittyy henkilöstön saatavuuteen sekä pitkiin hoitojonoihin. Uusi hallintorakenne on vaikuttanut myös henkilöstön työhyvinvointiin. Tunne ylhäältä päin ohjaamisesta sekä tiukoista säännöistä eivät ole hyviä. Henkilöstön pitäisi saada itse enemmän vaikuttaa työoloihinsa. Meidän tulee panostaa johtajuuteen ja valtakunnallisesti tarkastella sote-sektorin henkilöstön työnjakoa.
Meidän pitää myös uskaltaa kehittää ja muokata palveluita. Itse uskon vahvasti omahoitaja-omalääkärimalliin sekä omatiimimalliin. Tällä mallilla voidaan hoidon jatkuvuus turvata. Sähköisiä palveluita tarvitaan, mutta ne eivät voi koskaan korvata kaikkia fyysisiä palveluita. Moni kokee myös, että digitaaliset palvelut luovat turvattomuuden tunnetta. Se, että hyvinvointialueemme budjettikäsittelyn yhteydessä on esitetty päivätoiminnan siirtämistä kokonaan digitaaliseksi on todella huono ajatus. Yhdessä kuntien kanssa tulisi suunnitella, miten saamme juuri lisättyä mielekästä toimintaa ikäihmisille. Yksinäisyys on vakava asia terveydelle ja sitä tulee kitkeä kaikin tavoin.
Positiivinen sote-uutinen saatiin kuitenkin viime viikolla meidän seudullemme, kun valtioneuvosto esittää erillisrahoitusta Raaseporin sairaalaan kaksikielisten palveluiden kehittämiseksi. Tällaiset uutiset ovat tärkeitä, koska ne kokonaisvaltaisesti vahvistavat sairaalan asemaa. On muutenkin merkityksellistä, että Raaseporin sairaala mainitaan hallitusohjelmassa. Se osoittaa, että sairaalan merkitys tunnistetaan.
Itse koen, että ratkaisuja sote-sektorin haasteisiin tulee löytää laajalla rintamalla. Nyt kuitenkin suurta huolta minussa päättäjänä herättää meidän oman hyvinvointialueemme toiminta. Mielestäni on todella tärkeää, että me emme tee lyhytnäköisiä päätöksiä. HUS:issa on pitkät jonot asiakkaita, jotka odottavat jatkohoitoa vuodeosastoilla. Siksi esimerkiksi Hangon vuodeosaston sulkeminen olisi todella väärin.
Meidän tulee luoda uskoa sote-sektorille. Ihmisten luottamus julkiseen terveydenhuoltoon on menossa. Tämä meidän päättäjien on otettava vakavasti. Siksi toivonkin, että valtakunnallisesti lähdettäisiin laatimaan sote-uudistuksen korjaussarjaa. Tälle työlle hallitusohjelma antaisi hyvän tuen. Nyt on jo tunnistettava, että sote-uudistukseen jäi valuvikoja, jotka heikentävät ihmisten luottamusta julkiseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluiden uskottavuuteen.